Perinnöstä luopuminen nuoremman sukupolven hyväksi
Lain mukaisessa perimisjärjestyksessä lapset perivät vanhempansa. Omaisuuden siirron verotukselliseksi optimoimiseksi voi kuitenkin olla järkevää, että lapsi luopuu vanhemmaltaan saamastaan perinnöstä perinnönjättäjän lapsenlapsen hyväksi. Tällä tavalla yhden sukupolven ”ohittamalla” vältytään yhdeltä perintöverokerralta.
On suhteellisen tavallista, että iäkkäiden vanhempien lapset ovat jo saavuttaneet sellaisen iän, että he ovat ehtineet jo hankkimaan oman asunnon ja ehkä myös kesämökin, eikä heille omaisuuden kasvattaminen ole samalla tavalla tarpeen kuin esimerkiksi teini-ikäisille tai nuorille aikuisille, jotka ovat aloittamassa itsenäistä elämää siihen kuuluvine kuluineen. Tällaisissa tapauksissa perinnönjättäjän lapsella voi olla kannustimia luopua perinnöstä oman lapsensa, perinnönjättäjän lastenlasten, hyväksi.
Kuinka luopua perinnöstä?
Perinnöstä luopumisen voi tehdä perinnönjättäjän eläessä tai hänen kuoltuaan. Perinnöstä ja testamentista luopuminen on tehtävä kirjallisesti joko erillisellä asiakirjalla tai merkinnällä perukirjaan. Tehokas luopuminen, ts. luopuminen, joka ei synnytä perinnöstä luopuvan henkilön perintöverovelvollisuutta, tulee tehdä ennen perinnön vastaanottamista edellyttäen, että perinnöstä luopuva ei ole ryhtynyt perintöön eli käyttänyt hänelle perijänä kuuluvia oikeuksiaan ja luopuminen on tehty ilman ehtoja. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, että perinnöstä luopuva ei nimeä edunsaajaa. Perillisen osuus menee siis sille, joka olisi ollut oikeutettu perintöön, jos perillinen olisi kuollut ennen perinnönjättäjää, jollei perinnönjättäjän mahdollisesta testamentista muuta seuraa, jonka mukainen perinnönjättäjän tahto ensisijaisesti ratkaisee. Perinnönjättäjällä on myös mahdollisuus testamentilla päättää, kenelle perinnöstä luopuvan osuus menee siinä tapauksessa, että perillinen luopuu oikeudestaan perintöön.
Perinnöstä voidaan luopua vain niin kauan kuin perillinen ei ole saanut perintöä tai perillinen ei muutoin ole ryhtynyt kuolinpesään. Kuolinpesään ryhtyminen tarkoittaa, että perillinen on käyttänyt pesän osakkaana hänelle kuuluvia oikeuksiaan, kuten jakanut tai myynyt pesän omaisuutta. Sen sijaan perunkirjoitukseen saa osallistua vapaasti ilman, että sen katsottaisiin olevan pesään ryhtymistä.
Lähtökohtaisesti perinnöstä ei voi luopua vain osittain. Osittainen luopuminen katsotaan perintöön ryhtymiseksi. Sen sijaan, jos perilliselle on testamentattu testamentilla jotain omaisuutta, voi perillinen silti tehokkaasti luopua siitä omaisuudesta, joka perilliselle kuuluu lain mukaan, vaikka ei luopuisikaan testamentilla hänelle tulevasta omaisuudesta.
Jos perinnöstä luopuminen epäonnistuu
Jos luopuminen epäonnistuu, siitä voi seurata epäedullisia veroseuraamuksia. Jos perillinen ryhtyy perintöön, ja vasta sen jälkeen luopuu perinnöstä, häntä pidetään ensimmäisenä perinnön vastaanottajana (perintöverovelvollisuus syntyy) ja tämän jälkeen perinnön saanutta lahjansaajana (lahjaverovelvollisuus syntyy). Jos siis haluaa optimoida verotuksen, on tärkeää olla varovainen, ettei vahingossa ryhdy perintöön, ei nimeä tilalleen toista henkilöä omaisuuden perijäksi tai muutenkaan aseta ehtoja omaisuuden jakamiselle.
