Avioehtosopimuksen pätemättömyys muotovirheen vuoksi
Avioehtosopimus on puolisoiden välinen sopimus, jolla sovitaan, mihin omaisuuteen avio-oikeus ei kohdistu, kun avioliitto päättyy eroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioehtosopimuksessa on esimerkiksi tavallista sopia, että toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta sellaiseen omaisuuteen, joka on saatu perintönä tai lahjana.
Jotta avioehtosopimus olisi pätevä, se on laadittava tiettyjen muotovaatimusten mukaisesti. Avioehtosopimus on muun muassa päivättävä, puolisoiden on allekirjoitettava se ja sen on oltava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Oikeuskäytäntö on kuitenkin ollut pitkään epäyhtenäinen sen suhteen voiko aviosopimus olla pätevä, vaikka avioehtosopimusta rasittaisi muotovirhe kahden esteettömän henkilön todistamista koskevan muotovaatimuksen osalta, esimerkiksi jos puoliso on aiheuttanut tahallisesti muotovirheen yrittääkseen hyötyä pätemättömästä avioehdosta toisen puolison kustannuksella tai jos voidaan osoittaa, että avioehtosopimus muotovirheestä huolimatta vastaa puolisoiden tahtoa.
Tuore oikeuskäytäntö
Korkein oikeus on nyt antanut ratkaisun (KKO 2021:28), joka osaltaan selventää, miten puutteet muotovaatimuksissa vaikuttavat avioehtosopimuksen pätevyyteen, ja osaltaan selventää milloin puoliso menettää oikeuden vedota avioehtosopimuksen pätemättömyyteen muotovaatimusten puutteiden vuoksi. Kyseisessä tapauksessa toinen puolisoista oli allekirjoittanut avioehtosopimuksen siten, että kaksi esteetöntä todistajaa eivät olleet läsnä. Kyseinen puoliso oli koulutukseltaan juristi ja tiesi siten, että kyseinen menettely ei täyttänyt avioehtosopimuksen allekirjoittamisen muotovaatimuksia. Asiassa oli kysymys siitä, tulisiko avioehtosopimus katsoa pätemättömäksi ja oliko muotovirheestä tietoinen puoliso menettänyt oikeutensa vedota muotovirheeseen eikä näin ollen avioehtosopimusta voitaisi julistaa pätemättömäksi puolisoiden avioerotilanteessa.
Tuomioistuin totesi päätöksessään, että avioehtosopimus on pääsäännön mukaan pätemätön, jos se ei täytä muotovaatimuksia. Korkeimman oikeuden mukaan ainoa poikkeus on tilanne, jossa esim. kiinteän omaisuuden luovutusta koskevaan lahjakirjaan sisältyy ehtoja avio-oikeudesta ja julkinen kaupanvahvistaja todistaa lahjakirjan kiinteistön luovutuksen muotovaatimusten mukaisesti kiinteistön luovutuksen yhteydessä. Korkein oikeus irtautui siten aikaisemmista poikkeuksista, joiden mukaan avioehtosopimukset voivat olla päteviä muotovirheistä huolimatta, muun muassa silloin kun voidaan osoittaa, että avioehto vastasi osapuolten tahtoa.
Korkein oikeus otti tämän jälkeen kantaa siihen, milloin osapuoli menettää oikeuden vedota muotovirheeseen aviosopimuksen pätemättömäksi julistamiseksi, ja totesi, että puoliso voi menettää oikeuden vedota muotovaatimuksen täyttämättä jättämiseen, jos vetoaminen merkitsisi käsillä olevissa olosuhteissa oikeuden väärinkäyttöä tai sitä olisi muuten pidettävä kunnian vastaisena ja arvottomana. Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys ainakin silloin, kun puoliso on itse aiheuttanut avioehtosopimuksen muotovirheen voidakseen käyttää sitä hyväkseen toisen, muotovirheestä tietämättömän puolison kustannuksella. Toinen tilanne, jossa puoliso voi menettää oikeuden vedota muotovirheeseen on esimerkiksi tilanne, jossa kyseinen puoliso on tietoisena muotovirheestä aikaisemmin vedonnut avioehtosopimukseen omaksi edukseen, mutta tahtoo myöhemmin muotovirheeseen vetoamalla torjua toisen puolison avioehtosopimukseen perustuvat vaatimukset.
Kun korkein oikeus sovelsi näitä johtopäätöksiä kyseiseen tapaukseen, tuomioistuin katsoi, että puolisoiden avioehtosopimus ei vastannut muotovaatimuksia, koska puolisot eivät allekirjoittaneet sitä esteettömien todistajien läsnä ollessa. Avioehtosopimus voitaisiin siis katsoa pätemättömäksi edellyttäen, että muotovirheestä tietäneen puolison ei voida katsoa menettäneen oikeutta vedota muotovirheeseen. Kun tuomioistuin otti kantaa tapauksen olosuhteisiin, kuten esim. että muotovirheestä tietoinen puoliso allekirjoitti avioehtosopimuksen uskoen, että kyseessä oli luonnos ja että toinen puoliso ei esittänyt päinvastaista näyttöä ja puolisoiden viestintä oli ollut muutoinkin tapauksessa hyvin rajallista, tuomioistuin katsoi, ettei ollut esitetty riittäviä perusteita sille, että muotovirheestä tietoinen ja siihen vedonnut puoliso olisi käyttänyt oikeuttaan väärin tai muuten toiminut kunnian vastaisesti tai arvottomasti. Puolisolla, joka tiesi muotovirheistä, oli näin ollen oikeus vedota muotovirheeseen avioehtosopimuksen pätemättömäksi julistamiseksi.
Mitä voimme oppia tuoreesta oikeuskäytännöstä?
Yllä oleva oikeustapaus selventää huomattavasti oikeudellista tilannetta avioehtosopimuksen muotovaatimusten puutteiden merkityksen ja muotovirheisiin vetoamisen osalta. Näin ollen kyseisen päätöksen jälkeen voidaan todeta, että lähtökohtaisesti avioehtosopimus, joka ei täytä muotovaatimuksia, ei ole pätevä. Päätös osoittaa kuitenkin myös välittömien toimien merkityksen. Jos puoliso on tietoinen muotovaatimukseen liittyvästä virheestä, hänen ei tule odottaa muotovirheeseen vetoamisen osalta myöhempään ajankohtaan, jos avioehtosopimus halutaan saada julistettua pätemättömäksi. Muutoin on olemassa riski sille, että tuomioistuin katsoo puolison menettäneen oikeutensa vedota muotovirheeseen, minkä seurauksena avioehtosopimus on pätevä muotovirheestä huolimatta.
Jos siis aiot tehdä avioehtosopimuksen – varmista, että muodolliset vaatimukset täyttyvät. Jos olet jo tehnyt avioehtosopimuksen – tarkista, että se täyttää muotovaatimukset ja ryhdy toimenpiteisiin, jos niissä on puutteita. Koska avio-oikeus kattaa suuren osan omaisuudesta, voi tulla odottamattomia seurauksia, jos päteväksi uskottu avioehtosopimus myöhemmin julistetaan pätemättömäksi tai avioehtosopimus, jonka luulee olevan pätemätön muotovirheen vuoksi, myöhemmin havaitaankin päteviksi.
