Avioehtosopimus ja sen taloudellinen merkitys
Vaikka avioliitto ensikädessä onkin rakkauteen pohjautuva teko, ei TAHDON-sanan juridista merkitystä kuitenkaan saa unohtaa. Samassa hetkessä, kun rakastavaiset ovat purjehtineet avioliiton satamaan, ovat he myös solmineet taloudellisen yhteenliittymän toistensa kanssa. Avioehdon avulla osapuolet voivat varautua pahimpaan päättämällä yhdessä mitä omaisuudelle tapahtuu avioliiton päättyessä joko avioeron tai kuoleman vuoksi sekä jo ennalta vaikuttaa näiden veroseuraamuksiin.
Avio-oikeus ja sen poissulkeminen avioehtomääräyksen avulla
Puolisoilla on normaalissa tilanteessa avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että kummallakin puolisolla on oikeus puoleen yhteisestä omaisuudesta avioliiton päättyessä. Avio-osan suuruus perustuu netto-omaisuuteen, joten avioehto ei ole tarpeen velkojien suojan vahvistamiseksi. Avio-oikeutta voidaan pitää piilevänä oikeutena joka realisoituu vasta osituksen yhteydessä. Tällöin vähemmän varakkaalla osapuolella on lähtökohtaisesti oikeus tasinkoon. Mikäli puolisot yhdessä haluavat päättää omaisuutensa jakamisesta mahdollisen avioeron tai toisen puolison kuoleman sattuessa kohdalle, on avioehdon laatiminen suositeltavaa. Avioehtoon kirjataan puolisoiden yhteinen tahto siitä, mikä katsotaan osapuolten erilliseksi omaisuudeksi ja miten omaisuus avioliiton päättyessä tulee jaetuksi.
Nimestään huolimatta avioehtoa ei välttämättä tarvitse laatia ennen avioitumista, vaan avioehdon voi myös solmia avioliiton aikana, joskin avioehto useimmin tehdään ennen avioliiton solmimista. Avioehto astuu voimaan kun se on rekisteröity digi- ja väestötietoviraston toimesta. Rekisteröinti on mahdollista vasta avioliiton solmimisen jälkeen ja se on rekisteröitävä ennen mahdollisen avioerohakemuksen jättämistä käräjäoikeuteen. Mikäli avioehto halutaan purkaa, on tehtävä uusi avioehto – puolisoiden välinen sopimus ei siis ole riittävä. Avioehdon purkautuminen edellyttää kummankin osapuolen hyväksyntää.
Erityyppiset avioehdot
On olemassa useita erityyppisiä avioehtoja. Osapuolet voivat ensinnäkin sopia molempien tai ainoastaan toisen osapuolen avio-oikeuden poissulkemisesta (avio-oikeuden kokonainen poissulkeminen). Toiseksi on mahdollista määrätä, että avio-oikeuden poissulkeminen koskee vain osaa toisen puolison omistamasta omaisuudesta (osittain poissuljettu avio-oikeus). Kolmanneksi voidaan sopia siitä, että ainoastaan yhdellä puolisolla on avio-oikeus tai että hänellä on avio-oikeus ainoastaan tiettyyn toisen puolison omaisuuteen (yksipuolinen avioehto). Tällä tavoin voidaan toisen puolison avio-oikeudesta poissulkea esim. suvun omaisuutta tai kesämökki, jonka toinen puoliso on ennen avioliittoa itse rakentanut ja kustantanut. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, ettei myöskään avio-oikeuden piiriin kuulumattoman omaisuuden tuottoa tule katsoa avio-oikeuden piiriin kuuluvaksi. Tällaisena voidaan pitää esim. avio-oikeuden ulkopuolelle suljetun asunnon vuokratuloja, vaikkei tätä erikseen olisikaan ilmoitettu avioehtosopimuksessa. On kuitenkin suositeltavaa, että myös tuotto-osuuksista sovitaan avioehtosopimuksessa, sillä lainsäädännön ja oikeuskäytännön oikeusohjeet ovat tältä osin sisällöltään hiukan erilaisia.
On myös mahdollista sopia siten, ettei avio-oikeutta toisen omaisuuteen ole, mikäli avioliitto päättyy avioeroon mutta puolisoilla on vastaavasti avio-oikeus avioliiton päättyessä toisen kuolemaan. Tällöin siis avio-oikeuden toteutuminen riippuu avioliiton päättymistavasta. Perintöverotuksellisesta näkökulmasta ratkaisu voi olla kannattava, eloonjääneen puolison saadessa verotonta tasinkoa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Mikäli ensin menehtyneen puolison omaisuus oli suurempi, kuolinpesä suorittaa tasinkoa leskelle.
Avioehtosopimuksen muut veroseuraamukset
Kuten yllä todettiin, avio-oikeuden perusteella maksettavaa tasinkoa pidetään verotuksellisesti maksuttomana, minkä vuoksi tästä ei myöskään suoriteta veroa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että avioehtosopimuksesta ja siitä säädetyn avio-oikeuden laajuudesta voi johtua myös muita veroseuraamuksia.
Mikäli osapuolet ovat laatineet avioehtosopimuksen, jossa joko kokonaan tai osittain suljetaan pois avio-oikeus, mutta osapuoli tästä huolimatta maksaa tasinkoa avio-oikeuteen kuulumattomasta omaisuudesta osituksen yhteydessä, ei tämä avio-oikeuteen kuulumattoman omaisuuden luovuttaminen ole verotuksellisesti maksuton luovutus. Mikäli osapuolet esimerkiksi sopivat, että puoliso avioliiton päättyessä saa toiselle puolisolle kuuluneen, avio-oikeuden ulkopuolelle jätetyn kiinteistön, johtaa tämä siihen, että kiinteistön saaneen puolison on tasinkona toiselle maksettava kiinteistövero, joka tulee maksettavaksi lainhuutoa hakiessa.
Seuraa muuttuneita olosuhteita
Avioehtosopimuksen ei tarvitse olla staattinen, avioliiton solmimisen yhteydessä tehtävä sopimus, jota ei ikinä muuteta. Pitkän avioliiton aikana olosuhteet ja näkemyksen voivat muuttua, ja nämä voivat omalta osalta johtaa tarpeeseen muuttaa tai jopa mitätöidä avioehtosopimus. On suositeltavaa tasaisin väliajoin miettiä avioehtosopimuksen tarkoituksenmukaisuutta sekä avioeron että toisen osapuolen menehtymisen kannalta, ja tarvittaessa päivittää sopimus vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Voi myös olla hyvä tietää, ettei ositusta välttämättä tarvitse tehdä sovitun avioehtosopimuksen mukaisesti. Osapuolet voivat sopia, ettei avioehtosopimusta sovelleta osituksen yhteydessä ja tämän vahvistaakseen laatia esisopimuksen osituksesta. Avioehtosopimusta ei voi rekisteröidä avioerohakemuksen jättämisen jälkeen, kun taas osituksen esisopimuksen voi tehdä myös avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Ositus tehdään tällöin avioehtosopimuksen sijaan esisopimuksen mukaisena.
Avioehtosopimus voi monella tapaa olla sopiva tapa suojata tiettyä omaisuutta joutumasta vääriin käsiin. Ennen avioehtosopimuksen solmimista on kuitenkin syytä käydä läpi mitä taloudellisia ja muita seuraamuksia sen soveltamisella on. Avioehtosopimusta on myöhemmin myös syytä tarkastella, jotta muuttuneet olosuhteet saadaan huomioitua sopimuksessa.