Avoliittolain mukainen hyvitys
Avoliittolain mukaan avopuoliso voi joutua suorittamaan toiselle avopuolisolle hyvitystä, mikäli avopuolisoiden omaisuuden jako johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Avoliittolaki astui voimaan huhtikuussa 2011. Lain tarkoituksena ei ollut rinnastaa yhdessä asumista avoliittoon, vaan turvata tietty taloudellinen turva avoeron kohdatessa. Tavoitteena oli estää toisen puolison taloudellinen hyötyminen toisen puolison kustannuksella eron kohdatessa.
Lain tarkoittama hyötytilanne on käsillä esimerkiksi jos toinen puolisoista on suhteen aikana ollut kotona ja pitänyt huolta yhteisistä lapsista toisen puolison ollessa töissä kartuttamassa omaisuuttaan palkan avulla. Toinen esimerkki on, jos avopuoliso on omilla rahoillaan edistänyt toisen puolison omaisuuden karttumista, esimerkiksi kustantamalla remontin tai osallistumalla remonttikuluihin sellaisen kiinteistön kohdalla, joka on yksinomaan toisen puolison nimissä. Puoliso voi myös omalla työpanoksellaan edistää toisen puolison omaisuuden karttumista osallistumalla tämän kiinteistöllä tehtävään remonttiin. Mikäli yllä kuvailtu hyötyminen on johtanut vähäistä suurempaan taloudelliseen hyötyyn, tulee hyötyneen puolison maksaa hyvistä toiselle puolisolle. Hyvityksen avulla perusteeton hyöty eliminoidaan.
Hovioikeus on käsitellyt useampaa hyvitystapausta, mutta Korkein oikeus on toistaiseksi käsitellyt ainoastaan yhden tapauksen (KKO 2018:5). Tapaukset ovat liittyneet useimmiten siihen, onko perusteita hyvitykselle käsillä ja mikä sen suuruus siinä tapauksessa on.
Hyvitystä vaativan puolison on osoitettava oikeutensa hyvitykseen. Mikäli kyseessä on toisen puolison hyväksi tehty työ, on hyvitystä vaativan puolison osoitettava tehdyn työn laajuus ja vaikutus hyötyvän puolison omaisuuteen. Siinäkin tapauksessa, että toinen on tehnyt suurimman osan työstä kotitalouden eteen, tämän on pystyttävä näyttämään toteen työn laajuus sekä toisen puolison siitä saama hyöty.
Puolisot pitävät harvoin avoliiton aikana kirjaa toistensa hyväksi tehdystä työstä ja vielä harvemmin pidetään kirjaa yhteisen talouden hyväksi tehdystä työstä. Tämä johtaa siihen, että hyvitystä vaativan puolison on usein vaikea näyttää toteen tehdyn työn laajuus ja sen vaikutus toisen puolison omaisuuteen. Annetut ratkaisut ovat osoittaneet, että riittävää selvitystä toisen hyväksi tehdystä työstä on harvoin olemassa.
On kuitenkin olemassa hyvä tapa päästä eroon yllä mainituista todisteluhaasteista, nimittäin sopiminen. Sopikaa mahdollisen hyvityksen perusteista ja laajuudesta mahdollisen avoeron sattuessa. Muistakaa myös päivittää sopimusta, mikäli tähän vaikuttavia muutoksia ilmenee tai mikäli toinen osapuoli tekee toisen omaisuuteen vaikuttavia merkittäviä taloudellisia tai työpanostuksia. Vaikka sopimuksen laatiminen tuntuu turhalta kustannukselta, säästää tämä kuitenkin huomattavasti aikaa jarahaa mahdollisen eron sattuessa.
