Avoliittosopimus – mikä se on?
Yhä useammat valitsevat suhteessaan yhdessä asumisen ilman että menevät naimisiin. Usein ihmiset tietävät, että tällöin heiltä puuttuu monia oikeuksia, joita aviopuolisoille kuuluu. Samalla monet ajattelevat, että suhteen päättyessä voi helposti pakata tavaransa ja muuttaa pois yhteisestä kodista. Ilman oikeuksia tai velvollisuuksia.
Todellisuudessa usein ennen eroa avoliitto on kestänyt vuosia ja tänä aikana avoparille on kerääntynyt sekä yhteistä että erillistä omaisuutta tai talousasioita. Usean yhteisen vuoden jälkeen voi olla vaikea muistaa, kuka on ostanut pihakalusteet, keittiön designpöydän tai minkäkin kodinkoneen. Joskus voi olla tiliotteita tai muita omistuksen osoittavia todisteita saatavilla, mutta samaan aikaan tämä ei aina vastaa todellista omistajuutta. Osapuolet ovat ehkä yhdessä säästäneet kalliimpaa hankintaa varten, mutta se on maksettu toisen osapuolen tililtä tai esimerkiksi toinen osapuoli on samanaikaisesti maksanut kotitaloudelle juoksevia kuluja, kun toinen on tehnyt yhden isomman hankinnan avoparin tarkoituksena ollen kuitenkin, että tämä isompi ostos on yhteinen. Parisuhteen lopussa syntyy usein riitaa – kuka omistaa ja kenen pitäisi saada mitäkin?
Avoliitossa ei ole olettamaa, että toisen osapuolen nimissä oleva omaisuus katsottaisiin yhteiseksi toisin kuin aviopuolisoiden tapauksessa. Tämä voi johtaa siihen, että osapuoli, joka pystyy avoliiton päätyttyä näyttämään esimerkiksi ostokuitin, saa kyseisen omaisuuserän, joka oli alun perin tarkoitettu yhteiseksi. Joissain tapauksissa on kuitenkin selvää, että omaisuus on yhteistä, mutta samalla se voi olla hankittu niin että avopuolisot omistavat eri suuruiset osuudet. Näissä tapauksissa on hyvä tietää, että muun näytön puuttuessa omaisuus katsotaan omistetuksi yhtä suurin osuuksin lain eräistä yhteisomistussuhteista perusteella. Lopuksi voidaan mainita, että jos parisuhteeseen sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (soveltuu, jos osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi tai heillä on tai on ollut yhteishuoltajuus lapselle) omistusoikeuden epäselvyydet voivat johtaa siihen, että vain yhdelle osapuolelle tosiasiassa kuuluva omaisuus katsotaan yhteiseksi. Mainitun lain mukaan omaisuutta on pidettävä yhteisenä, ellei toisin voida osoittaa.
Kun on kyse kiinteästä omaisuudesta, kuten yhteisestä kodista, ei ole täysin epätavallista, että toinen puolisoista ostaa sen ja toinen puoliso maksaa asunnon remontoinnin. Tällöin se osapuoli, joka ei omista yhteistä asuntoa, voi avoliiton päätyttyä esittää toiselle osapuolelle vaatimuksia toisen omaisuuteen tehtyjen investointien vuoksi. Tässäkin tilanteessa avoliiton päätyttyä voi olla vaikea sopia mihin toisella osapuolella on mainittujen investointien vuoksi oikeus.
Edellä mainittujen tilanteiden välttämiseksi avopuolisot voivat tehdä avoliittosopimuksen, joka säätelee puolisoiden välisiä omaisuussuhteita avoliiton päätyttyä. Tämä voi koskea irtaimen omaisuuden jakamista, mutta se voi sisältää myös kiinteää omaisuutta koskevia ehtoja. Avoliittosopimukseen voi sisällyttää avoparille sopivat ehdot heidän tarpeidensa mukaan. Siihen voi esimerkiksi sisällyttää ehdon siitä, kuinka toisen osapuolen investoinnit toisen omistamaan yhteiseen kotiin tulee ottaa huomioon avoliiton päättyessä, esim. rahallisen korvauksen kautta. Puolisot voivat myös avoliittosopimuksella sopia siitä, kummalla on avoliiton päätyttyä oikeus lunastaa yhteisomistettu asunto.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että avoliittosopimus on sopimus, jossa selvennetään ennakolta, miten avoliiton päätyttyä omaisuus jaetaan ja miten avoparin keskinäisiä suhteita säännellään. Näistä asioista on usein helpompi sopia ennakolta silloin kun osapuolilla on lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan.
