Kun kovenantit rikkoutuvat – kovenanttiperusteiseen luotonantoon liittyvät takaisinsaantiriskit

Luotonannossa pankkien puutteellisten reaalivakuuksien aiheuttamaa riskiä pyritään hallitsemaan ns. kovenanttiehtojen avulla. Vaikka kovenanttiehtojen käyttö on yleisempää pk-yritysten luotonannossa verrattuna suuriyritysten vastaaviin ehtoihin, vaikuttavat yrityksen koon lisäksi myös muut seikat kovenanttiehtojen käyttöön, kuten rahoituksen tarkoitus ja velallisen pääomarakenne. Vaikka reaalivakuudet ovatkin pankkien ensisijaisia vaihtoehtoja, voivat kovenantit täydentää riskienhallintaa ja mahdollistaa rahoituksen reaalivakuuksien puuttumisesta huolimatta. Yritysrahoitus perustuu yhä etenevässä määrin kassavirta-ajatteluun ja huomio kiinnittyy velallisen todelliseen maksukykyyn ja pankkien mahdollisuuteen varautua velallisen toiminnan aiheuttamiin riskeihin. Kovenanttien tarkoituksena on varmistaa velallisen maksukyky ja antaa sen mahdollinen heikkeneminen tiedoksi pankille, jotta tähän voidaan puuttua ajoissa takaisinmaksun varmistamiseksi luottoriskin toteutuessa.

Kovenantit jaetaan pääasiassa kolmeen ryhmään – toimintakovenantteihin, finanssikovenantteihin ja tiedonantokovenantteihin. Toimintakovenanttien tarkoitus on perinteisesti ollut velallisyhtiön varallisuuden ja omistussuhteiden turvaaminen, kun taas tiedonantokovenanttien tarkoitus on varmistaa pankin riittävä tiedonsaanti velallisen taloudellisesta tilasta. Finanssikovenantit on liitetty talouden avainlukuihin ja toimivat eräänlaisina herätyskelloina. Tehokkuuden varmistamiseksi kovenantteihin liittyy sanktiouhkia ja yleensä myös pankin mahdollisuus irtisanoa luotto, mikäli velallinen rikkoo kovenanttimääräyksiä.

Käsillä olevassa taloudellisessa kriisissä yritysten toimintaedellytykset ovat rajoitetut ja siten myös tulot ovat pienentyneet, mikä omalta osaltaan uhkaa etenkin finanssikovenantteja. Ajatelkaamme, että velallisen talous ja likviditeetti ovat huomattavasti heikentyneet ja pankki katsoo, että se tässä vaiheessa hyödyntää kovenantteja ja päättää, että luotto erääntyy maksettavaksi kokonaisuudessaan. Velan takaisinmaksu voi johtaa velallisen maksukyvyttömyyteen ja johdattaa tämän konkurssin partaalle. Suojaako pankkia mikään siltä, että luoton maksuun käytetyt varat myöhemmin saatetaan takaisin konkurssipesään? Vastaus on – ei oikeastaan.

Laissa takaisinsaannista konkurssipesään (758/1991) säädetään takaisinsaantiperusteista esimerkiksi velallisen velkojalle suorittamien maksujen osalta, mikäli maksut on suoritettu kolme kuukautta ennen ns. määräpäivää, eli päivää, jolloin konkurssihakemus toimitettiin tuomioistuimelle. Takaisinsaantiaika on huomattavasti pidempi, mikäli varoja on siirretty velallisen läheiselle. Laki on pakottava velkojayhteisön hyväksi. Sekä 5 §:n yleinen takaisinsaantiperuste että 10 §:n säännös velan maksun peräytymisestä voi tulla sovellettavaksi tapauksissa, joissa luotto erääntyy maksettavaksi kovenanttirikkomuksen seurauksena.

Lain 5 §:stä löytyvä takaisinsaantiperuste edellyttää kolmen tunnusmerkistön toteutumista. Maksettavaksi erääntyneen luoton kohdalla vaatimukset ovat yhden velkojan selkeä hyötyminen, velallisen maksuhetken tai maksusta johtuva maksukyvyttömyys sekä velkojan tieto maksun merkityksestä velallisen taloudelliseen tilanteeseen ja maksuun liittyvistä olosuhteista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton. Maksun takaisinsaanti edellyttää, että maksu on suoritettu epätavallisin maksuvälinein, ennenaikaisesti tai on määrältään pidettävä pesän varoihin nähden huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.

Finanssikovenantit laukaisevat pankin irtisanomisoikeuden, jolloin pankki voi ottaa riskin pikaisesti hallintaan vaatimalla luottoa maksettavaksi, kun velallisen taloudelliset näkymät heikentyvät. Mikäli tämä samanaikaisesti johtaa velallisen maksukyvyttömyyteen, on pankki kieltämättä hyötynyt muiden velkojien kustannuksella. Luoton suuruudesta ja pankin rahoittaja-asemasta (päärahoittaja) riippuen, on varsin todennäköistä, että maksun suorittaminen lisää velallisen maksukyvyttömyyden riskiä.  Kun pankki tiedonantokovenanttien avulla koko luottosuhteen aikana on valvonut velkojan taloudellista tilannetta, on myös todennäköistä, että pankin katsotaan olleen tietoinen takaisinmaksun merkityksestä velallisen taloudelliseen tilanteeseen, tämän mahdollisesta maksukyvyttömyydestä sekä pankin sopimattomasta hyötymisestä.

Kovenanteista ja irtisanomisperusteista sovitaan samalla kun osapuolet sopivat maksusuunnitelmasta ja muista ehdoista, eli jo luottosopimusta solmittaessa. Voidaanko sovittu erääntymisperuste katsoa velan ennenaikaiseksi maksuksi ja uhkaako se siten joutua takaisinsaantisäännösten piiriin? Varsinaista oikeuskäytäntöä asiasta ei ole, mutta lain esitöissä on mainittu, että velkojan maksukehotukseen perustuvaa maksua voidaan pitää lain 10 §:n mukaisena ennakkomaksuna, mikäli maksuehdot poikkeavat osapuolten aikaisemmasta käytännöstä. Maksun pitämistä takaisinsaantilain mukaisena ennenaikaisena maksuna ei siten voida poissulkea. Pankilla lienee lisäksi hyvät edellytykset arvioida maksun huomattavuutta suhteessa pesän muihin varoihin. Mikäli pankki on päärahoittajan asemassa, vaatii se yleensä velallisen rahaliikenteen kulkemista sen kautta, antaen pankille hyvän käsityksen velallisen varoista.

Takaisinsaantiriski antaa kovenanttiluotoille reaalivakuudellisiin luottoihin verrattuna erilaisen lähtöasetelman. Pankki voi myös turvallisesti realisoida pantin, mikäli velallista uhkaa maksukyvyttömyys tai konkurssi, ilman että nämä maksut uhkaavat tulla palautetuiksi konkurssipesään. Tämä tosin edellyttää, että panteista on sovittu jo luotonannon yhteydessä. Voivatko kovenantit kuitenkin muodostaa tyydyttävän riskinhallintamekanismin ja mitä vaihtoehtoja pankilla on takaisinsantiriskin käsittelemiseksi?

Jotta takaisinsaantijakson aikaisia toimia voitaisiin välttää, tulee kovenantit asettaa alun alkaen sellaiselle tasolle, että ne antavat määritellyistä parametreistä vaadittavat tiedot ja laukeavat tarpeeksi ajoissa ennen velallisen tosiasiallista maksukyvyttömyyttä. Tämän lisäksi jatkuva seuranta ja mahdollisista poikkeamista ajoissa hälyttäminen on välttämätöntä.  Liian tiukat kovenantit eivät kuitenkaan hyödytä luottosuhdetta kokonaisuutena, sillä kovenanttien katsotaan myös nostavan velallisen kuluja. Etenkin uudelleenrahoituksen korkomaksujen, mutta myös takaisinmaksun edellyttämän uudelleenjärjestelyn osalta kulut nousevat. Kovenanttien asettaminen sopivalle tasolle voi olla haastavaa, etenkin uuden asiakkaan kohdalla tai  asiakkaan toiminnan ollessa vielä hyvin tuoretta. Tämän lisäksi coronapandemian kaltainen äkillinen ja uhkaava tilanne voi myös johtaa finanssikovenanttien rikkoutumiseen lyhyelläkin varoitusajalla. On hyvin mahdollista, ettei pankki ehdi reagoida ajoissa, oikealle tasolle asetetuista kovenanteista huolimatta, etenkin jos sillä on vanhentunutta tietoa tai velallinen ei ole ehtinyt sopeuttaa toimintaansa maksukyvyn ylläpitämiseksi. Hälytyskellot eivät ehdi soida, ennen kuin vahinko on jo sattunut.

Mikäli pankki on tilanteessa, jossa kiihtynyt luotto uhkaa viedä velallisen konkurssiin, on yleisesti järkevämpää estää luoton erääntyminen maksettavaksi, etenkin jos velallisen toiminta normaalitilanteissa on kannattavaa. Osapuolten tulisi toisaalta pyrkiä löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja riskin hallitsemiseksi ja takaisinmaksun turvaamiseksi. Mikäli velallisella on riittävä kassavirta, voi pankki harkita nopeutettua takaisinmaksua. Osapuolet voivat myös neuvotella uudelleen maksusuunnitelmasta ja takaisinmaksusta siten, että maksukyky pitkällä jänteellä korjaantuu pankin saadessa samanaikaisesti korvaus lisääntyneestä riskistä. Reaalivakuuksien lisääminen on myös hyvä vaihtoehto, mikäli velallisen ei tässä vaiheessa ole todettu eikä hänen voida olettaa olevan maksukyvytön. Vakuuksia, joista ei ole sovittu luotonannon yhteydessä, uhkaa takaisinsaanti mahdollisessa konkurssissa. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla konkurssin estäminen esim. maksunsuunnitelman huojennusten avulla, tai ainakin eräpäivien eteenpäin siirtäminen siten, että vakuutusjärjestelyt voidaan suorittaa ennen takaisinsaantijaksoa.

Lähteet

• HE 102:1990
• Beneish, Messod D. & Press, Eric, Costs of Technical Violation of Accounting-Based Debt Covenants, The Accounting Review, vol. 68 No. 2/1993
• Bradley, Michael & Roberts, Michael R, The Structure and Pricing of Corporate Debt Covenants (University of Pennsylvania 2004)
• Malitz, Ileen, On financial contracting: the determinants of bond covenants, Financial Management, no. 2/1986
• Villa, Seppo, Velkojan asema osakeyhtiössä, Talentum, Helsinki 2003
• Välimäki, Olli, Kovenantit, 2014