Omistaja ilman oikeuksia?
Ero sujuu harvoin ongelmitta. Toimittuani monta vuosikymmentä asiamiehenä ja seuratessani läheltä eroja, voin todeta, että ongelmia voi syntyä mitä kummallisemmista asioista. Yksi iso konkreettinen ongelma on se, että toinen osapuoli ei halua päästää toista osapuolta osapuolten yhteiseen kotiin. Tämä siis siitä huolimatta, ettei omaisuutta ole vielä jaettu ja molemmat osapuolet omistavat asunnon. Voiko tämä olla oikein?
Tällaisissa tilanteissa täytyy muistaa, että omistamisen sekä hallitsemisen että ”pelkän omistamisen” välillä on ero. Jotta asia olisi vieläkin monimutkaisempi, omaisuutta voi myös hallita omistamatta sitä. Mitä tämä tarkoittaa erotilanteessa? Jos osapuolet yhdessä omistavat asunnon ja asuvat tässä yhteisessä kodissaan, on molemmilla oikeus, myös erotilanteessa, jatkaa asumista yhteisessä kodissa niin halutessaan. Oikeus jäädä yhteiseen kotiin voi kuitenkin poistua, jos osapuolet ovat naimisissa ja tuomioistuin toisen osapuolen pyynnöstä päättää, että toisella on suurempi tarve jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tällöin toinen osapuoli voidaan määrätä muuttamaan pois yhteisestä kodista. Tällainen päätös voidaan antaa siitä huolimatta, omistavatko osapuolet asunnon yhdessä vai omistaako vain toinen osapuolista asunnon kokonaan. On siis mahdollista, että tämä oikeus annetaan sille osapuolelle, joka ei edes omista kotia, jos hänellä katsotaan olevan suurempi tarve jäädä tähän kotiin asumaan. Tällainen oikeus on kuitenkin ajallisesti rajattu ja päättyy, kun ositus tai omaisuuden jako on saanut lainvoiman taikka kaksi vuotta on kulunut sanotun päätöksen antamisesta.
Kun toinen osapuoli muuttaa parin yhteisestä kodista, hänen hallintaoikeutensa kotiin lakkaa. Hallintaoikeus kotiin tarkoittaa oikeutta tulla ja mennä miten haluaa, oikeutta olla kotona rajoittamattomasti ja päättää esimerkiksi tuttujen tai ystävien kylään kutsumisesta. Yhteisestä kodista poismuuttaminen tarkoittaa samalla asunnon hallintaoikeuden menettämistä ja siten tähän kotiin liittyvän vapaata tulemista ja menemistä koskevan oikeuden menettämistä. Näin on riippumatta siitä, omistaako yhteisen kodin kokonaan tai osittain. Tämä puolestaan tarkoittaa, että astumalla entiseen yhteiseen kotiin ilman kotiin asumaan jääneen osapuolen suostumusta, esim. sinne jääneiden henkilökohtaisten tavaroiden keräämiseksi, saattaa joutua syytteeseen kotirauhan rikkomisesta. Sillä ei ole merkitystä, että olet entisen yhteisen kodin yhteisomistaja, koska entinen yhteinen koti on kotirauhan suojaama paikka niille, jotka asuvat siellä.
Yhteisasuminen on harvoin optimaalinen vaihtoehto erotilanteessa. Vaikka olisikin toivottavaa, että osapuolet sopisivat keskenään siitä, kuka muuttaa pois, miten irtain omaisuus jaetaan ja koska poismuuttanut voi hakea oman tavaransa, niin on monia tilanteita, joissa sopiminen ei onnistu. Tällaisissa tilanteissa on syytä muistaa etenkin yllä mainittu asia, eli kerran yhteisestä kodista poismuutettuasi menetät myös hallintaoikeutesi tähän yhteiseen kotiin ja tarvitset näin ollen asumaan jääneen osapuolen suostumuksen asunnossa käymiseen.
Joskus toinen osapuoli voi myös joutua lähes häädetyksi omasta kodistaan ilman tuomioistuimen päätöstä. Kotiin tullessaan huomaatkin, että asunnon lukot on vaihdettu eikä ole muuta vaihtoehtoa, kuin toisen asunnon etsiminen. Hyvällä ”tuurilla” onnistut saamaan haltuusi vaatteesi ja muun välttämättömimmät tavarasi. Tällaisissa tapauksissa on suositeltavaa kääntyä oikeudellisen neuvonantajan puoleen mahdollisimman nopeasti, jotta toiseen osapuoleen saadaan yhteys suoraan tai tämän oman asiamiehen kautta.