Uuden työaikalain vaikutukset yrityksen toimintaan

Säännöllisen työajan pidentäminen

Voimassa olevan työaikalain mukaan säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jos ei työehtosopimuksesta muuta johdu, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia vuorokautisen työajan pidentämisestä enintään 1 tunnilla niin, että viikoittainen kokonaistyöaika on enintään 45 tuntia. Neljän viikon tasoittumisjakson aikana työajan tulee tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa. Uusi työaikalaki antaa työnantajalle mahdollisuuden paikallisella sopimuksella pidentää säännöllistä työaikaa nykyisestä vielä 1 vuorokautisella tunnilla ja 3 viikoittaisella tunnilla. Näin ollen säännöllinen työaika voi uuden lain mukaan olla jopa 10 tuntia vuorokaudessa ja 48 tuntia viikossa. Tasoittumisjakso on uuden lain myötä neljä kuukautta, jonka aikana säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimääräiseen 40 tuntiin viikossa. Työnantaja, joka ei ole sidottu työehtosopimukseen, saa näin ollen entistä paremmat mahdollisuudet sopia joustavasti säännöllisestä työajasta toiminnan tarpeiden mukaisesi. Siitä huolimatta, että neljän kuukauden tasoittumisjakso on suhteellisen lyhyt aika, voi mahdollisuus säännöllisen työajan pidentämiseen olla hyödyllinen silloin kun työpaikalla vallitsee erityisen kova kiire. Tällöin työnantajalla on mahdollisuus käyttää työvoimaansa sesonkiaikana laajemmin, eikä ylityötä ole tarvetta teettää samassa mittakaavassa kuin aiemmin.

Työaikapankki

Työaikalaissa ei aikaisemmin ole ollut työaikapankkia koskevia säännöksiä. Työnantajille, joilla ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista mahdollisuutta ottaa työaikapankkia käyttöön, tarjotaan nyt uudessa työaikalaissa tähän mahdollisuus. Työnantajat, jotka ovat sitoutuneet työehtosopimukseen, soveltavat kuitenkin edelleen työehtosopimuksessa asetettuja säännöksiä koskien työaikapankkia. Lakisääteisen työaikapankin tavoitteena on luoda joustavia, työaikaa koskevia mahdollisuuksia sekä työnantajalle että työntekijälle.

Lakisääteinen työaikapankki tarkoittaa käytännössä, että työntekijällä on mahdollisuus siirtää työaikapankkiin lisä- ja ylityötunteja sekä vapaa-ajaksi muutettavia rahamääräisiä etuuksia. Osapuolet eivät kuitenkaan voi lakisääteiseen työaikapankkiin siirtää säännöllistä työaikaa, mikä usein on mahdollista työehtosopimuksiin perustuvissa työaikapankeissa. Tämä rajoittaa osittain lakisääteisen työaikapankin joustavuutta ja johtaa siihen, että työaikapankista muodostuu lähinnä työntekijän ylityötuntien säästöpossu. Työaikapankki on vapaaehtoinen järjestely, jonka käyttö edellyttää työnantajan ja työntekijän asiasta sopimista.

Varallaoloaika

Varallaoloaika on aika, jolloin työntekijällä on sopimukseen perustuva velvollisuus vapaa-aikanaan olla työnantajan tavoitettavissa sekä käytettävissä niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Voimassa olevan työaikalain mukaan varallaoloaikaa ei katsota työajaksi, eikä sitä lähtökohtaisesti katsota työajaksi uudenkaan työaikalain mukaan. Jos työntekijällä kuitenkin on velvollisuus olla varallaoloaikanaan työnantajan käytettävissä niin, että hänen täytyy oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, tämä aika katsotaan uuden työaikalain mukaan työajaksi riippumatta siitä, suorittaako työtekijä tänä aikana työtehtäviä vai ei. Muutos voi vaikuttaa työnantajan työaikasuunnitteluun, sillä työntekijän maksimaalinen vuorokausittainen ja viikoittainen työaika täyttyy tällöin nopeammin.

Tilanne on sama jos työntekijällä ei ole velvollisuutta oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, mutta on kuitenkin kutsuttaessa velvollinen olemaan työpaikalla hyvin lyhyessä ajassa. Tällöin työntekijän on käytännössä pakko oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, joka johtaa siihen, että myös tämä aika katsotaan työajaksi. Uudessa työaikalaissa ei ole ”hyvin lyhyen ajan” määritelmää, mutta lain esitöissä viitataan kolmeen tuomioistuintapaukseen, jossa tähän on otettu kantaa. Näiden tapausten perusteella on voitu todeta, että sekä 5 ja 8 minuutin lähtövalmiusajat ovat olleet niin lyhyitä, että tällaiset varallaoloajat tulee katsoa työajaksi. Sen sijaan on 15 minuutin lähtövalmiusaika katsottu olevan riittävän pitkä, ettei työntekijän ole käytännössä ollut pakko oleskella työpaikallaan tai sen välittömässä läheisyydessä. On kuitenkin huomioitava, että nämä tuomioistuintapaukset ovat ainoastaan suuntaa antavia ja arvio varallaoloajasta tulee tehdä tapauskohtaisesti.

Lainmuutos merkitsee sitä, ettei työehtosopimuksella tai muulla sopimuksella voida poiketa varallaoloajan säännöksistä. Tämä myös tarkoittaa, että uuden työaikalain voimaan astuessa, useiden työehtosopimusten sisältöä tullaan muuttamaan niiden raukeamisten jälkeen. Työnantajien, joita tämä lainmuutos koskee, tulee näin ollen valmistautua varallaoloajan muutoksiin ja siihen miten nämä vaikuttavat nykyisiin työaikajärjestelyihin.

Halutessasi lisää tietoa voit olla yhteydessä Nathalie Myrskog.