Vihreä rahoitus – Kustannuksien loputon suo vai avain taloudelliseen menestykseen?

Eurooppalaisesta näkökulmasta vihreän rahoituksen määritelmä pohjautuu EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaan, jonka tarkoituksena on edistää vastuullista sijoittamista ja tukea EU:ta sen kunnianhimoisessa tavoitteessa olla maailman ensimmäinen ilmastoneutraali alue vuoteen 2050 mennessä.

Vihreällä rahoituksella tarkoitetaan rahoitustuotteita tai -palveluja, jotka edistävät tai pyrkivät edistämään kestävää kehitystä ja taloutta. Määritelmä on laaja ja kattaa suuren määrään laina- ja velkainstrumentteja, pääsääntöisesti vihreitä lainoja ja joukkovelkakirjalainoja, joita käytetään uusien tai käynnissä olevien hyväksyttävien vihreiden hankkeiden tai niiden osan rahoittamiseen.

Vihreästä rahoituksesta hyötyvät sekä yritykset että sijoittajat; kestävät hankkeet puhuttelevat yhä kasvavaa joukkoa ilmastotietoisia sijoittajia, joiden tavoite taloudellisen hyödyn lisäksi on tuottaa lisäarvoa ympäristölle ja yhteisölle. Myös yrityskohtaiset ympäristötavoitteet yleistyvät ja muodostavat yhä useammalle yritykselle strategisen tavoitteen. Vihreän rahoituksen sivutuotteena syntyvä maineen ja liikearvon lisääntyminen sekä muut vastuulliseen toimijaan liitettävät imagohyödyt kasvattavat osaltaan vihreän rahoituksen suosiota.

Vihreitä rahoitusmarkkinoita on alkuajoista alkaen leimannut itsesääntely eri standardien, periaatteiden ja käsikirjojen avulla. Suurin osa vihreistä rahoitusinstrumenteista on tähän asti nojannut kansainvälisen pääomamarkkinajärjestö ICMA:n laatimiin Green Bond Principles (GBP) -periaatteisiin.

GBP-periaatteet edellyttävät liikkeellelaskijalta seuraavien vähimmäisvaatimusten täyttämistä;

1. Varojen käyttö: Vihreiden joukkovelkakirjalainojen (ja muiden vihreiden rahoitus- instrumenttien) varojen käyttäminen vihreiden hankkeiden hyväksi.
2. Hankkeiden arviointia ja valintaa koskeva prosessi: liikkeellelaskijan käyttämät menetelmät ja kriteerit vihreiden hankkeiden luokittelulle, vihreiden hankkeiden mahdollisten ympäristölle haitallisten vaikutusten arviointi sekä muista valintakriteereistä tiedottaminen sijoittajille selkeällä tavalla.
3. Varojen hallinnointi: Vihreällä joukkovelkakirjalainalla kerätyistä varoista on pidettävä kirjaa ja näitä on hallinnoitava liikkeellelaskijan toimesta niin, että varojen käyttö vihreiden hankkeiden hyväksi voidaan varmistaa.
4. Raportointi: Liikkeellelaskijoiden on laadittava ja ylläpidettävä tietoja kerättyjen varojen kaavaillusta allokaatioista, käytöstä ja hankkeiden oletetuista ympäristövaikutuksista.

Monet toimijat laativat lisäksi omia vihreän rahoituksen viitekehyksiä (Green Finance Framework), joiden vaatimukset täyttämällä toimija voi laskea liikkeelle useita vihreitä joukkovelkakirjalainoja tai hankkia muun tyyppistä vihreää rahoitusta.

Näitä vihreän rahoituksen viitekehyksiä laaditaan yleensä yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden, kuten pankkien tai asianajotoimistojen ja näiden vihreään rahoitukseen erikoistuneiden tiimien avulla, jonka jälkeen viitekehys arvioidaan puolueettoman kolmannen tahon toimesta ja tämä lausunto julkaistaan liikkeellelaskijan kotisivuilla viitekehyksen yhteydessä.

Oman vihreän rahoituksen viitekehyksen haluavan yrityksen suositellaan varaamaan noin neljästä kuuteen viikkoa aikaa viitekehyksen laatimiselle ja ulkopuolisen lausunnon saamiselle.

On muistettava, että vaikka GBP-periaatteet sisältävät esimerkkejä vihreiden hankkeiden yleisluokista, ei luettelo ole tyhjentävä, vaan myös hankkeet, joita ei perinteisesti ole pidetty ympäristöystävällisinä, voivat tietyin edellytyksin saada vihreää rahoitusta.

Uudet käänteet – EU:n kestävän rahoituksen taksonomia

Euroopan komissio julkaisi hiljattain luonnoksen EU:n delegoidusta taksonomiasäädöksestä (‘’Taksonomia’’, jonka on määrä astua voimaan 1.1.2022), jossa määritellään ja asetetaan ne vaatimukset, jotka itsensä vihreäksi luokiteltavaksi haluavien hankkeiden on täytettävä.

Taksonomia on käytännössä luokittelujärjestelmä, joka perustuu EU:n ilmasto ja ympäristötavoitteisiin:

1. Ilmastonmuutoksen hillintä
2. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
3. Vesi- ja merivarojen suojeleminen
4. Kiertotalouden edistäminen
5. Ympäristön pilaantumisen estäminen
6. Ekosysteemien ja biodiversiteettien suojeleminen

Jotta hanketta voidaan pitää vihreänä, tulee sen:

a) edistää merkittävästi vähintään yhtä yllä mainittua ympäristötavoitetta

b) olla aiheuttamatta merkittävää haittaa muille ympäristötavoitteille

c) täyttää tiettyjen sosiaalisten perustakeiden vähimmäisvaatimukset (esim. YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet)

d) täyttää tekniset arviointikriteerit (Techincal Screening Criteria)

Tekniset arviointikriteerit (yllä mainittu kohta d., ‘’TA’’) perustuvat objektiiviseen ja tieteellisesti tutkittuun kriteeristöön, jota käytetään hankkeiden ympäristötavoitteiden edistämisen sekä haitan aiheuttamisen arviointiin. TA asettaa esimerkiksi henkilöautojen tuotannolle konkreettisia hiilidioksidipäästörajoituksia, jotka valmistettavien autojen on täytettävä, jotta tuotantohanketta pidettäisi ilmanmuutosta edistävänä. Vastaavasti TA sisältää kriteeristön sille, milloin hankkeen katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa yllä mainittujen tavoitteiden toteutumiselle. Usein haitan arviointi tapahtuu viittauksin eri EU-sääntelyn asettamiin rajoituksiin (esim. vesi- ja merivarojen suojelemisen yhteydessä viitataan yleisluonteisesti EU:n vesisääntelyn noudattamiseen).

Taksonomia-asetuksen käytännön vaikutukset vihreään rahoitukseen

Taksonomia-asetuksen merkittävin vaikutus tammikuusta 2022 alkaen tulee olemaan taksonomialiitännäinen raportointivelvollisuus kaikille EU-alueella rahoitusinstrumentteja tarjoaville ja muiden taloudellisten tietojen raportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluville toimijoille. Nämä ovat tammikuusta lähtien velvollisia ilmoittamaan, jos ja missä laajuudessa heidän toimintansa vastaa taksonomiavaatimuksia. Tämä johtanee myös siihen, että kestävän kehityksen profiiliaan kehittämään pyrkivät finanssialan toimijat tulevat pitämään taksonomian mukaisten projektien rahoittamista yhä kiinnostavampana.

Vaikkei EU:n Taksonomia tuo mukanaan välittömiä vaikutuksia vihreiden lainojen tai joukkovelkakirjalainojen vaatimuksiin, on suunnitelmissa laatia EU-tasoinen standardi vihreille joukkovelkakirjalainoille (EU Green Bond Standard), jonka kehityksessä pyritään hyödyntämään Taksonomian luokittelujärjestelmää. Yhteisen standardin avulla pyritään luomaan kriteerit, jotka pitää täyttää, mikäli rahoitusinstrumenttia halutaan markkinoida vihreänä EU-joukkovelkakirjalainana. Jää nähtäväksi, jos ja missä laajuudessa Taksonomia-asetuksen ja EU:n vihreä joukkovelkakirjalaina-standardi tulee muuttamaan jo laajalti käytössä olevia GBP-standardille pohjautuvia vihreän rahoituksen viitekehyksiä, mutta Euroopan komission kanta on tähän asti ollut se, ettei EU:n standardi tule olemaan pakottava, vaan toimisi lähinnä vaihtoehtona jo käytössä olevalle GBP-standardille. Tässä vaiheessa pidetään kuitenkin selviönä, että Taksonomia-asetus tulee vaikuttamaan, ainakin epäsuorasti, siihen miten hankkeita arvioidaan GBP-periaatteiden valossa.